Avointa peliä: Mukamas outo maalivahtivalmentaja

1

Toisista on vaikea saada mitään irti ja toisista saa paremmin. Ja sitten on vielä otuksia, joiden seurassa ei tarvitse kuin kuunnella, nauraa ja kirjoittaa. HPK:n maalivahtivalmentaja Kari Lehtonen on yksi tätä hienoa rotua. Tässä parhaat palat antoisasta haastattelu hetk… tuoki… tunnista!

Miten sinusta tuli maalivahtivalmentaja?

Reittä pitkin! Aikanaan 1987–88 tapailin yhden tytön kanssa, jonka isä oli mukana Kerhon joukkueen toiminnassa ja pyysi maalivahtivalmentajaksi. Maalivahtina olin toki pelannut omalla uralla, joten siirtymä oli luonnollinen senkin johdosta.

Historiankirjoista löytyy ensimmäinen merkintä kaudelta 1988–89 HPK:n C-junioreista?

Sama 1975 syntyneiden joukkue kyseessä, missä aloitin vuotta aikaisemmin.

Muistatko vielä ensimmäiset valmennettavasi?

Mulla on itseasiassa kuvakin työhuoneessa ko. joukkueesta. Se oli sitä hoikan Lehtosen aikaa. Maalivahteina silloin oli Sepän Jukka, Mäkelän Mikko ja Innasen Mikko.

Seuraava merkintä virallisista valmennushommista tilastoissa on vasta vuodelta 2002 16-vuotiaiden maajoukkueesta, missäs kaikkialla Leke on luurannut?

Lähdin opiskeluiden perässä maailmalle, Lieksan Hurtat oli yksi pysäkki, Joensuussa meni seitsemän vuotta valmennuspäällikkönä, liitolle olen tehnyt myös hommia useamman vuoden, Sveitsissä kävin keikkahommissa. Sitten tuli myös Norjassa käytyä, josta piti palata Joensuuhun, mutta Ässät tuli silloin kuivioihin ja sen jälkeen olikin edessä Hämeenlinnaan paluu.

Mitäs meinaat tehdä ensi kaudella?

Polttopuita mökillä!

Entäs sitten kun kirjaimellisesti rautaista lonkkalämäriä tarvitaan taas jäällä?

Katsotaan nyt, mutta seuratasolla junioreiden parissa voisi olla hyvä vastaus tähän nyt.

Mistä huippumaalivahti on rakennettu?

Fyysinen ja henkinen puoli on erittäin tärkeä. Maalivahti tarvitsee nopeutta, paineensietokykyä, liikkuvuutta, pelinlukutaitoa. Ja maalivahdin ei tarvitse olla iso, sen on todistanut jo niin moni, että kanadalaisetkin nykyään seuraavat myös alle 185 senttisiä maalivahteja. Ennen ei suostuttu edes vilkaisemaankaan.

Ketä pidät lähimpänä täydellistä maalivahtia?

En seuraa NHL:ää! Mutta on aivan mahtavaa seurata näitä omien käsien kautta kulkeneita maalivahteja. Aika korkealle menee Raanta, Saros ja Rask nimet, oli hehkuttava adjektiivi mikä tahansa.

Ovatko maalivahdit outoja?

Ovat ja maalivahtivalmentajat vielä oudompia! Kyllä jokaisessa maalivahdissa, kenen kanssa olen työskennellyt, on jotain erilaista, mikä pistää silmään. Ja kaikki tämä on positiivisessa mielessä huomattu. Mutta Juuse (Saros) on kyllä ollut kaikkein normaalein kaikista maalivahdeista mitä olen valmentanut.

Kultaiseen vuoden vaihteeseen palaan vielä lyhyesti, Kanada – Suomi pelissä vaihdoitte maalivahtia 3-2 tilanteessa. Oliko mielessä jo 2-0 tilanteessa?

Meillä oli Jukan (Jalonen) kanssa sovittu joka peliin erilaisia sapluunoita mitä tehdään, miten peli edistyykin. Olimme varautuneet kaikkiin mahdollisiin tilanteihin jo etukäteen. Meillä oli sellainen nyrkkisääntö, että jos menee yksi helppo, ei välttämättä vaihdeta, mutta tilannetta seurataan suurennuslasilla vähän aikaa, jos menee toinen helppo, saman tien vaihto. Tässä 2-0 tilanteessa, kävimme sanattoman palaverin katseilla ja kumpikin halusi katsoa eteenpäin. Samalla lailla 3-2 tilanteessa, pelkkä katse ja nyökkäys yhtä aikaa riitti.

Miksi Liigassa kivipatsas valmentajat tuulettavat maajoukkueessa?

Yksi syy varmasti ilmiöön on se, että meidän aitiota kuvattiin koko ajan yhdellä kameralla. Eivät valmentajat normaalisti saa noin paljoa huomiota. Mutta omasta puolestani voin sanoa, että ei ole paikalla väliä, kyllä minä tuuletan aina kun on paikka. Aina kun on iloa, niin pitäähän siitä ottaa kaikki irti. Tunteella ne valmentajatkin pitää pelissä mukana olla.

Kuinka paljon koko nimi kaima maalivahdista on sekaannuksia tullut?

Ei kyllä kertaakaan. Toinen on maalivahti ja toinen on valmentaja ja lisäksi meillä on vielä ikäeroa sen verran, että on varmasti selkeyttänyt.

Mitä mieltä olet maalivahtien varusteiden muuttuvista säännöistä ja mittauksista?

Kyllähän rajat pitää olla, mutta jollain tavalla kyllä tuntuu turhalta pätemiseltä välillä. Minun mielestä esimerkiksi patjojen pituudella ei ole mitään merkitystä, leveydellä totta kai. Mutta onhan nyt saatu pois pelistä nämä olkapäätoppaukset ja jalkovälin peittävät pelipaidat ynnä muut kikkailut.

Onko purkka tarkka?

Juu ja ei, merkillä ei ole väliä, mutta kolme palaa per erä ja piste. Yritin vähentää kahteen palaan erässä… jumalavita mitkä vieroitusoireet iski.

Mikä on maalivahtipelin tulevaisuus? Vieläkö paljon keksitään uutta?

Lentäviä koneita pidettiin mahdottomuutena ja patenttitoimiston pitäjä oli lopettamassa toimintaansa jo 1900-luvun alussa kun hänen mielestään kaikki on jo keksitty. Kehitys ei lopu koskaan, aina tulee – jos ei isoja, niin ainakin pieniä – uusia asioita. Isoin asia minkä minä luulen, maalivahtipeliä kehittävän on loukkaantumiset, niiden kautta varmasti yritetään kehittää torjuntatyöskentelyä.

Käyt jokaisen erän jälkeen maalivahdin kanssa hyvin lyhyen keskustelun, mitä käytte läpi?

Siinä käydään ihan yksi tai kaksi nopeaa juttua, yleensä lähinnä liittyen vastustajan ylivoimapeliin tai vastaavaan. Joku pieni nyanssi ja se on siinä. Ennen peliä pidän pelipalaverin, jossa käydään asioita syvemmin läpi.

Maalivahdit eivät anna haastatteluja ennen peliä tai pelin aikana. Onko asia opittu jo Suomessa, tulee vielä pyyntöjä? Onko tapa mielestäsi vanhentunut?

Pidän hyvänä asiana, maalivahti on kumminkin erilainen pelaaja, jonka pitää saada minimoitua häiriötekijät. Pelin jälkeenkin ehtii varmasti vastailla kysymyksiin. Ja kyllä tämä on todella hyvin opittu, olisiko tällä kaudella tullut yksi pyyntö.

Jatkuuko yhteydenpito oppilaiden kanssa edelleen?

Kyllä vain ja se tuntuu todella hyvälle. Kumminkin olen yksilövalmentaja joukkuelajissa. Jotain on tehty oikein kun tulee puheluita Venäjältä tai jenkeistä. Pyydetään vinkkejä, käydään läpi asioita ja halutaan keskustella pelihommista. Liigatasollahan homma jää luonnollisesti kuulumisten vaihtamiseksi kun kilpaillaan samassa sarjassa, mutta maailmalla oleville voi antaa pyyntöihin ihan suoria vinkkejä pelihommiin.

Missä on maalivahtivalmentaja Lehtosen unelmat?

.. (miettii pitkään) Viisikymppinen äijä haluaa tehdä vain tätä työtä lisää joka päivä. Intohimoa, halua ja virtaa on niin paljon tätä työtä kohtaan. Minulle ei ole mitään väliä, millä tasolla, tai minkä ikäisiä valmentaisin, kunhan tätä saisin tehdä työkseni loppuun asti.

Onko Kanada jokaisen lätkä-jätkän unelma?

Onhan siellä leirejä tullut pidettyä ja ensi kesänä lähden jälleen. Aikanaan oli yksi AHL kyselykin ajankohtainen, mutta silloin en halunnut lähteä. Olen kaikelle pirun avoin, mutta kyllähän sen näillä vuosirenkailla huomaa, että mitä kauemmaksi pitäisi lähteä, sitä kovempi jutun pitää olla.

 

Marko Syrjälä

07.02.2016 09:00