21: Kiitos yhteisistä vuosista!

Eletään kaunista kevätpäivää 22.4.2006 Porissa. Kuvat tuolta ja seuraavalta päivältä, kertovat enemmän kuin tuhat sanaa – unelmistamme on tullut totta. Urani hienoin päivä, yksi elämäni onnellisimmista päivistä. Hetki, jolloin kaikki siihenastiset vaikeudet unohtuvat. Yhteisöllisesti ajatellen, koen suurta onnea kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka ovat vuosien saatossa mahdollistaneet HPK:n toiminnan ja tekevät sitä voimakkaasti yhä edelleen.

Kun Savonlinnassa 6-vuotiaana, Seppo Oksala tuli kysymään minua luistelukoulusta seuran F- junioreihin, en voinut tietää, kuinka mielettömän matkan saan elää urheilijana. Sillä urheilijanahan ei ole ensisijaisesti kyse päämäärästä, vaan MATKASTA. Kokea kaikki ilot ja surut yksilönä ja yhteisönä. Oppia tuntemaan itsensä ja nähdä toisia. Urheilijana oleminen on suuri etuoikeus ja nautinto, toisaalta arkeen mahtuu lukematon määrä vaikeita päiviä ja valintoja. Sitä kokee halun kilpailla itsensä ja toisten kanssa, jossa sisäinen palo on kaiken avain menestykseen. Riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteet tuovat mielipahaa, kun taas valmistautuminen ja itsensä täysillä peliin laittaminen antavat lopulta mielenrauhan.

dsc_4745

Näiden vuosien aikana on pakostakin oppinut tuntemaan itsensä, niin ihmisenä kuin pelaajana. Tunnistamaan omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Rehellinen itsensä tutkiskelu on välillä hillittömän raastavaa, mutta kuitenkin tarpeellista. Ei se Laamanen vuosien saatossa vastustajien joukossa mikään suosikkipelaaja ollut, mutta omien joukkojen puolesta kaikkensa tekevä ja samalla kaverin henkisiä puolia kylläkin häiritsevä. Pelaajana toiset muodostavat sinusta mielikuvan, osa positiivisen ja osa negatiivisen. Kuitenkin aina lopulta itse ja läheiset työtoverit tietävät, kuinka asiat todellisuudessa ovat. Olemalla aito ja rehellinen oma itsesi, sinun on hyvä olla.

Vuosien saatossa sain menestyksen lisäksi nähdä ja kokea hienoja ihmisiä ja organisaatioita. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa toimia, jokaisen on vain kulloinkin toimittava parhaan kykynsä mukaan. Ihmisiä Savonlinnassa, Jyväskylässa, Mikkelissä, Porissa, Tampereella, Oulussa tai meillä Hämeenlinnan seudulla yhdistää intohimo lajia kohtaan. Kaikista pelaajista esim Peltonen, Korpisalo, Palo, Helminen, Viitakoski, Sahlstedt, Loponen, Viuhkola, Mikkola, Lehtonen, Leino, Virta, Louhi, Laitinen, Tuulola, olen oppinut paljon. Valmentajat kaikkina näinä vuosina ovat auttaneet urallani eteenpäin. Dufva, Selin, Pajuoja, Sykora, Räsänen, Jukka Jalonen, Kari Jalonen, Rautakorpi ja Rindell apureineen tekevät valmentajan kovaa työtä oman persoonansa kautta. Olin onnellinen, että sain pukea myös leijonapaidan muutaman kerran.

dsc_0937

Hämeenlinna ja ihmiset sen ympärillä, tekivät meidän perheeseen aikoinaan vaikutuksen. Täällä meillä kaikilla on hyvä ja tasapainoinen olla. Ihmisiä kunnioitetaan omana itsenään ja toiset otetaan huomioon. HPK- perheestä on muodostunut sydämen asia.

Urani varrella tehdyt päätökset olen aina tehnyt omien arvojeni mukaan, sydäntäni kuunnellen.
Pitkällisen pohdinnan jälkeen olen päättänyt lopettaa pelaamisen. Sain tehdä päätöksen itse, rauhassa, terveenä ja huipulla. Sitä sisäistä paloa, mitä pelaaminen huipulla vaatii, en enää löytänyt.

Intohimo lajia ja HPK:ta kohtaan säilyvät kuitenkin ennallaan, nyt on vain aika tarkastella asioita toisenlaisesta näkökulmasta. Halu kehittyä lajin parissa kaukalon ulkopuolella on iso ja asioiden tekeminen vaatii kovaa työtä. Tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseen tarvitsen ehdottomasti toisten tuen ja sitä toivoin TEILTÄ kaikilta saavani. On vain rohkeasti tartuttava elämän muutoksiin ja positiivisella asenteella kohdattava ne.

Haluan kiittää kaikkia ihmisiä ja ystäviä urani varrelta, erityisesti perhettäni ja vanhempiani, ilman teitä mikään ei olisi ollut mahdollista.

KIITOS yhteisistä hetkistä!!!

Tehdään niitä lisää, yhdessä voimme tehdä unelmista totta.

Laamanen_Jukka_DSC_8231 Lamppu

Pelaajablogi 16.4.2012

16.04.2012 08:24