73: Kiitos näistä vuosista
WHEN BABYLON STRIKES, RASTA REFUSE IT!
No niin se onkin kausi sitten yhtä peliä vaille taputeltu tän kauden osalta ja vaikka kausi loppuukin aivan liian aikaisin niin meidän pelaajien kuin kannattajienkin osalta niin onhan tässä pitkä ja tuskanen kausi taaperrettu läpi. Eihän kaudesta kenellekkään varmasti hyvä maku jää suuhun mutta tätähän se huippu-urheillu on, joskus mennään voitosta voittoon ja toisinaan tulee lunta tupaan oikeen isommalla kauhalla niinkuin tänä vuonna. Paljon on kauden aikana joukkueen sisällä asioista keskusteltu ja palavereita pidelty mutta valitettavasti tänä vuonna emme kuitenkaan saaneet missään vaiheessaa siitä kuuluisasta punaisesta langasta kiinni jolla tämä vene olisi saatu käännettyä takaisin kurssilleen.
Tuossa Tammikuun loppupuolella sain itse johdolta viestiä, että tulevan kauden joukkueesta ei minulle valitettavasti roolia löydy joten niinkuin eilisen erittäin tunnerikkaan Ilves pelin jälkeisessä haastattelussa totesin niin oma kerho urani päättyy ainakin tällä kertaa tähän kevääseen. Mutta tätähän tää hokibisnes on ja vaikka kerho on mulle merkinnyt erittäin paljon ja olin ajatellut hokkarit lyödä rinkulan seinään muutaman vuoden päästä niin aina ei asiat mee niinkuin suunnitellaan. Mutta eikös se niin oo, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa joten missään nimessä ei mitään katkeruutta jää, mä olen saanut paljon HPK:lta ja ainakin itsestä tuntuu että paljon olen itsekkin antanut HPK:lle joten eiköhän tilit ole aikalailla tasan.
Mutta tosiaan haluaisin nyt tämän mahdollisuuden käyttää kiittääkseni faneja ensinnäkin tämän vuoden osalta, on hatunnoston arvoinen suoritus kaikilta jotka ovat jaksaneet käydä hallilla kannustamassa tämän kauden aikana vaikka pelit on mennyt miten on menneet ja siinähän se todellinen fanius mitataankin. Kyllähän finaaleihin aina väkeä riittää mutta sellaiset kaverit ketkä jaksaa katsomossa huutaa kerhoa ku jätkät konttaa voivat olla ylpeitä osuudestaan tässä organisaatiossa. Toisekseen haluaisin kiittää kannattajia siitä tuesta mitä olen henkilökohtaisesti faneilta saanut jo vuosien ajan. Tsemppaus ja kannustus on ollut aivan hemmetin hienoa ja mä oon aivan äärimmäisen otettu siitä että näin rajallisilla taidoilla varustettu kaveri on saanu tämmöstä tukea kannattajilta ja niinkuin Roitto mulle tossa jossain vaiheessa tätä kautta sano että onhan mulla perhe täällä Hämeenlinnassakin, niin täytyy myöntää että siltä se on tuntunutkin.
Tottakai fiilikset on äärimmäisen haikeat, muutamien kanssa on paiskittu hommia vuosia päivästä toiseen ja ylämäestä alamäkeen joten siinä on keretty kokemaan yhtä ja toista ja jos tästä nyt esimerkkinä nostaa vaikka nää puolustajakollegat Tuuskin ja Lampun niin eihän me mistään vuosien varrella olla periaatteessakaan oltu samaa mieltä niin silti täytyy sanoo että hienoa on ollut miesten kanssa tehdä töitä. Ja isoasia itselleni on tottakai ollut niinkuin varmaan aikaisemmistakin blogeistani on ollut luettavissa ystävyys hierojien Petri “kingston Pete” Kemppaisen ja Juha Sulinin kanssa. Niinkuin mä oon ennnenkin sanonut niin nää äijät tekee semmosta duunia minkä tärkeyttä ei suuri yleisö varmaan edes ymmärrä niin fyysisellä kuin henkiselllä puolellakin, että näille äijille pitäis perkeles lyödä patsas tohon kopin oven eteen!
Omasta jatkosta sen verran, että kaikki on rehellisesti sanottuna täysin auki. Nyt otetaan tän viikon jälkeen etäisyyttä tähän hommaan ja kattellaan sitten rauhassa löytyykö sellasta pelipaikkaa vielä mikä sopisi meidän perheen kuvioihin ja tehdään sitten sen mukaan ratkaisuja tulevaisuuden ja uran jatkon suhteen. Eli se että jatkanko vielä ensi syksynä pelaamista vai tuunko Hassisen Jorman kiusaks naulaamaa aamuhämärissä putkeni rinkelinmäen seinään selviää tässä kesän mittaan.
Mutta niinkuin sanottu kiitos kaikille näistä vuosista ja huutakaahan Kerho takas sinne minne se kuuluukin eli huipulle!
T:Mäksä
14.03.2012 11:32
Jaa artikkeli:
