Avointa Peliä: Entäs jos??

Pienimmät otsikot, tärkeimmät pelaajat, maailmallakin haluttuja, oma rotunsa. Maalivahdit ja maalivahtivalmennus, aika iso palanen tuli otettua kakkua lautaselle. HPK:n maalivahtivalmentaja Juha Lehtola tulee onneksi kertomaan, mistä kuori ja sisus koostuu, miten säilytetään kosteus ja kaikkea muutakin erittäin mielenkiintoista asiasta ja asian ympäriltä.

Harjoituksissa näkyi tuttu taistelija mustissa patjoissa tekevän muiden mukana. Miten Emil Larmin kuntoutus on edennyt?

Aloitetaan tuosta kuntoutuksesta. Heti alusta alkaen mentiin nopeasti jäille, eli palautuminen on tehty tekemällä, ei levolla. Toki asteittain rasittamalla. Lääkärit, fyssarit, valmennus ja toki pelaaja itse on tehnyt paljon ja laadukkaasti hommia, että ollaan tässä tilanteessa. Nyt vamma on kuvattu uudestaan ja muutos on positiivinen. Nyt jälleen tekemällä saadaan elastisuus lihakseen ja arpikudokseen tasolle, ettei ole jäykkyyttä, joka taas kasvattaisi mahdollisuutta uusiutumiseen.

Kun uusi kausi alkaa, niin on erilaisia komboja. Yksi vanha maalivahti, yksi uusi, kaksi uutta jne. Mutta miten sinä lähdet maalivahtivalmennuksen kokonaisuutta rakentamaan kauden alussa?

Meikäläisellä on sellainen tapa, että uusi maalivahti kun tulee, niin menemme heti jäälle. Normaalit varusteet, pipo päähän ja ei kiekkoja. Sitten tehdään jotain juttuja ja minä kyselen, että mitä teet ja miksi teet? Kuuntelen heidän mielipiteitään ja heitän omia, tätä kautta vahva keskustelu päälle. Tavallaanhan työni on myydä ajatukseni maalivahdeille, jos he uskovat ajatukseeni ja perusteluihini, heistä tulee parempia maalivahteja, kun toistot siirtyvät peleihin automaationa. Jos tekevät, mutta eivät usko asiaan, niin toistot eivät ikinä siirry peleihin eli kehitystä ei tule.

Tolppapelaaminen on yksi iso esimerkki, josta haluan yleensä ensimmäisinä asioina puhua. Se on itselle oikea lempilapsi, joten sen väittelyn yleensä voitan. Se taas tuo molemminpuolista luottamusta toimintaan isosti.

Onko tapasi tolppapelaamiseen erilainen mihin Suomessa on totuttu vai monen tavan sekoitus?

Kyllä se eroaa jonkun verran mielestäni yleisestä tavasta. Täällä opittiin pudottamaan tolpan puolen polvi jäähän ja peittämään siitä. Kun se opittiin, sitä käytettiin aivan liikaa. Omassa näkökulmassani tiivistettynä, jos kiekolla on mahdollisuus mennä takakulmaan, polvea ei pudoteta ikinä jäähän, pysytään terällä. Tapahtuu mitä tahansa, niin aina pitää maalivahdilla olla mahdollisuus liikkua tolpalta tolpalle.

Mikä on ammattilaisurheilussa sinun näkökulmastasi paras lähtötilanne kauteen maalivahtien osalta jakaa kauden kuormaa? Selkeä ykkönen ja kakkonen, fifty-fifty, tiukasti haastava kakkonen jne…

Tähän vaikuttaa moni asia, seuran resurssit, urheilujohdon näkemykset, tyyppikysymykset jne. Jos ajatellaan vaikka nuorta kaksikkoa, niin ei se puolet ja puolet ole huono ajatus. Toki kun kevättä kohti mennään, niin joku ero on tultava. Vaikka JYP voittikin kerran tasaisesti kahdella maalivahdilla mestaruuden, niin vaikea uskoa sellaista kaksikkoa enää tulevan. Kysymyksen vaikeaksi tekee myös se, että kausi on pitkä ja sen aikana tapahtuu isoja kehityksiä. Ja taas toiseen suuntaan, kaudet eivät ole veljiä keskenään. Hyvän kauden jälkeen voi tullakin heikompi kausi. Joten suunnitellaan toki, mutta ei voida tehdä sitä liikaa, koska muuttuvia tekijöitä riittää.

Kuinka paljon ammattilaistasolla hyvässä maalivahtipelissä on tekniikkaa ja kuinka paljon henkistä kovuutta, eli päätä?

Kun olin Kanadassa, niin teimme toisen maalivahtivalmentajan kanssa ennakkotöitä OHL:n varaustilaisuutta varten. Molemmat olivat sitä mieltä, että hyvin peliä lukeva ja voimatasoltaan liikkuva maalivahti on parempi aihio kuin peliä ok tasolla lukeva, teknisesti hyvä maalivahti. Tekniikkaa voi aina opettaa toistojen kautta, mutta pelinluku, tilanteen muodostuminen, kiekottomien havainnointi, jopa tietynlainen ennakointi on vuosi vuodelta noussut tärkeämmäksi ominaisuudeksi maalivahtien pelaamisessa.

Voidaanko aikuisen maalivahdin torjuntatyyliä vielä muuttaa?

Kyllä voidaan. Esimerkkeinä vaikka Niklas Bäckström ja Pekka Rinne, eivät todellakaan pelaa enää samalla tyylillä kuin nuorempina. Tässäkin on tietynlaista kissa ja hiiri leikkiä, kun jonkun tietyn tilanteen hyökkääjät oppivat pelaamaan tehokkaasti, niin maalivahdin pitää muuttaa jotain, että samat keinot, samoissa tilanteissa eivät enää tuotakaan maaleja.

Voidaanko maalivahdin torjuntatyyli pilata valmennuksella?

Toki pilaamaan on vahva sana, mutta kyllähän sekin on tavallaan mahdollista. Yhteistyötähän tämä on ja kahden ihmisen näkemyksiä. Kuten aikaisemmin sivusin, niin pahin tilanne voisi olla maalivahti, joka sanoo jokaiseen asiaan kyllä, mutta mielessään ei usko ollenkaan asiaan, mutta ei pysty silti sitä sanomaan ääneen. Onhan se selvää, että silloin suunta ei ole hyvä, vaan enneminkin sekoittava.

Ykkösmaalivahti loukkaantuu ja on kaksi kuukautta sivussa, mitä muuttui tämän tiedon myötä? Ja jätetään uusi maalivahti vielä pois tästä.

Nyt voi kyllä rehellisesti sanoa, että ainoa muutos oli Turusen Tumban ja Larmin kasvanut yhteinen aika salilla. Muuten päivittäiseen tekemiseen ei tullut mitään muutosta. Ammattilaisurheilun tietynlaista normaaliutta, joka ei vaikuta arkeen mitenkään.

Sitten tuli uusi maalivahti Rasmus Reijola, mikä oli sinun rooli hankinnassa ja miten toivotit tervetulleeksi Hämeenlinnaan?

Jäällehän me mentiin, ilman kiekkoja, vähän juttelemaan pipot päässä!

Urheilujohto teki asiassa loistavaa työtä ja vaihtoehtoja oli muutamia, juttelin sitten RoKin maalivahtivalmentajan kanssa, josta sain Rassesta erittäin hyvät raportit. Ehkä tärkein tilanne oli meille saada maalivahti, joka on pelannut hyvin. Tämä täyttyi tässä tapauksessa erittäin hyvin. Sellainen perus scouttaaminen jäi siis aika vähälle tilanteen hektisyydessä.

Voisiko sanoa, että Rasmuksella on poikkeuksellisen vähän otteluita urallaan, silti nyt pelaa jo tällä tasolla. Mitä ajatuksia herättää maalivahtivalmentajassa?

Kun nyt on tehnyt yhdessä töitä ja seurannut tekemistä, niin iskee iso innostus itsellekin. Löytyy paljon pieniä asioita, mitkä pistää silmään, joita kehittämällä uskon vahvasti pelaamisen kehittyvän entisestään. Pidän kyllä erittäin mielenkiintoisena aihiona, on näyttänyt jaksavan harjoitella, vahvuuksia löytyy ja hiomalla asioita saadaan varmasti petrattua tasoa lisää. Hienoa nähdä, että myös tuollaisia polkuja on olemassa.

Mitä keikka tuuraajan kanssa voidaan tehdä muutamassa kuukaudessa? Mennäänkö vahvuuksilla ja vireellä, toivoen auttavan joukkuetta vai pystytäänkö pureutumaan oikeasti johonkin, sekoittamatta pakkaa?

Se on sellaista nuoralla tanssimista. Oma luonne on sellainen, että puutun paljon asioihin ja jokaiseen asiaan on vahva mielipide. Tässä tapauksessa, ehkä keskitytty sitten välipäiviin enemmän ja silloin on menty kyllä rohkeasti aika syvällekin. Tuotu paljon esille, miten täällä ajatellaan ja tehdään ja sitä kautta lisätty tartuntapintaa ja toivottavasti lisää innostunutta halua oman tekemiseen entisestään. Kyllä pitää uskaltaa harjoitella ja tehdä oikeita toistoja, väärillä ei mikään kehity. Ja hyvin on Rasmus ottanut vastaan, ei ole sanonut, että nyt tulee liikaa informaatiota.

Miksi Antti Karjalainen pelaa nyt paljon paremmin / tasaisemmin? Mistä muutos rakentuu?

En haluaisi sanoa, että pelituntuma vaikuttaa, mutta kyllä siinä on yksi syy. Sitten jos otetaan esimerkiksi Rauman vieraspeli, joka on purettu myös videolta jälkeenpäin. Andy pysyi terällä paremmin kuin kertaakaan kauden aikana. Ei myynyt itseään liukumaan. Sama näköyhteys siniviivalta lähteviin kiekkoihin, teki enemmän töitä ja näki kiekot paljon paremmin.

Tuliko tästä pelistä kokemus, joka taas sai malttia omaan peliin enemmän. Nyt mennään jo sitten pään sisäisiin asioihin, pitäisi nähdä pään sisälle, miksi välillä on malttia ja välillä ei.

Käytät termiä ”pysyä terällä”, kerro lukijoille mitä tarkoittaa?

Meillä on jo lentävä sanapari, jota tulee viljeltyä paljon… ”Entäs jos?” Tämän esitän aina tilanteissa maalivahdeille…  entäs jos syöttääkin, entäs jos ei syötä, entäs jos laukookin… meikäläisen ideologian mukaan aina pitää pysyä mahdollisuus maalivahdilla, tapahtuu mitä tahansa. Eli tiivistettynä pysy pystyssä ja liiku pystyssä. Pitää pysyä pelissä mukana ja malttaa antaa tehdä pelaajan ensimmäinen ratkaisu, kuten -60-luvulta on jo maalivahdeille toitotettu. Tämän mahdollistamiseen tämä ”terällä pysyminenkin” liittyy.

Millä silmällä seuraat maalivahteja maailmalla, ketkä erottuvat?

Paljon tulee seurattua ja mietittyäkin pienen kaukalon tapahtumia maalivahdin näkökulmasta suhteessa isoihin kaukaloihin. Nimistä Pekka Rinne ja hänen uskomaton maltti tekee vaikutuksen joka kerta. Teränkäyttö loistavaa, kuten aikanaan oli myös Dominik Hasekilla, vaikka kaikki luulivat ihan muuta. Oli mestarillinen pelinlukija ja teränkäyttäjä. Sitten lähempää omien maalivahtien lisäksi tykkään seurata Tuohimaata, Vehviläistä ja Kilpeläistä, joiden tekeminen näyttää omaan silmään hyvälle. Corey Price taas on varmasti maailman teknisesti täydellisin maalivahti.

Suomalaisia maalivahtivalmentajia arvostetaan ympäri maailmaa, jonka johdosta ovat olleet haluttuja erisarjoissa. Missä Juha Lehtolan tavoitteet maalivahtivalmentajana ovat?

Kyllähän Pohjois-Amerikassa olisi todella hienoa joskus valmentaa. Mutta kivinen on tie ja pitää muistaa kuinka pienistä asiat ovat kiinni. Kylmä faktahan on, että voit olla kuinka hyvä maalivahtivalmentaja tahansa, mutta loppu pelissä ratkaisee kuinka hyvin sinun suojattisi pelaa. Oikea paikka ja oikea aika, tuntea henkilöitä ja saada jalkaa oven väliin. Kun mennään aivan absoluuttiselle huipputasolle pelaamisessa ja resursseissa, niin monesti maalivahtivalmentaja seuraa maalivahtia, jos yhteistyö on todettu toimivaksi.

Avointa Peliä – Marko Syrjälä

31.01.2019 19:00

Jaa artikkeli: