Avointa Peliä – Happy Gilmour Vänttinen

Hämeeseen ja Hämeenlinnaan on havaittu pesiytyneen tänne aikaisemmin kuulumaton laji. Tuntomerkit ovat… koko ajan ystävällinen ja äänessä oleva, tuhtia tarinaa isolla murteella vääntävä, useimmiten röllipeikon näköinen ilopilleri. Entinen Kerho pelaaja Tuomas ”vääräleuka” Vänttinen istui kesällä Ossin Pullan kahvion pöytään ja kertoi kuulumisistaan normaaliin värikkääseen tapaansa. Kuuntele juttuja ja keksi jälkeenpäin kysymykset on toimivin tapa Vänän kanssa höpötellessä…

 

Olet edelleen tuttu näky Hämeenlinnan katukuvassa, varsinkin kesäisin. Ei tainnut Hämeenlinna lähteäkään miehestä ihan helpolla?

Lyhyesti tiivistettynä, koti on täällä. Reppureissarin elämää tuli vietettyä ristiin rastiin pitkin Suomea monta vuotta ja se pienissä kämpissä nuohoaminen alkoi kyllä jo riittämään. Pitempään on ollut jo sellainen halu omasta kodista ja tukikohdasta, paikasta mikä on oma, omannäköinen ja mihin voi aina mennä. Nyt meillä on ehdottomasti sellainen vaimon kanssa Siirissä. Ja Hämeenlinna on paikkana aina ollut meikäläiselle sellainen todella mukava paikka, sijainti aivan loistava. Täällä on Vänttisen pojan äärettömän hyvä olla ja elämä maistuu.

Saavuit 2012 Hämeenlinnaan, kuinka nopeasti kaupunki alkoi tuntemaan siltä, että tänne voisi vaikka jäädä pidemmäksikin aikaa?

Alusta alkaen viihdyin täällä kyllä loistavasti, peli kulki, joukkue oli loistava. Oli kyllä helppo jäädä. Jyväskylä on toinen paikka mikä on sydämessä kyllä ikuisesti, mutta kun löydettiin nykyinen koti, niin siinä tuli lopullinen päätös. Nyt on meikäläisellä koti, eikä kämppä, sillä on todella iso merkitys itselle. Kaikki on järjestyksessä, ei ole sukkia lattialla.

Siirryit viime kaudella Saksan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle pelaamaan, mutta loukkaantuminen pilasi sen kauden?

Olihan karmaiseva kausi kaiken kaikkiaan. Ennen kauden alkua pelattiin elokuussa harjoitusottelu nelossarjan joukkuetta vastaan ja polvihan siinä sitten meni. Siinä oli sitten se kausi. Olin päivää ennen peliä ihmetellyt valmentajalle, että miksi tällaisia vaarallisia pelejä pelataan? Valmentajan vastaus oli, että olet oikeassa, en tiedä.

Kuinka muilla mailla vierahilla pelaajan asiat hoidetaan?

Siihen asti kun olin ehjänä, niin olisivat varmaan luistimetkin kiristetty, jos olisi pyytänyt. Sen jälkeen kun loukkaannuin, niin ketään ei kiinnostanut pätkääkään. GM lopetti puhelimeen vastaamisen, palkkoja on edelleen saamatta ja minkäänlaista apua en saanut. Kyllä siellä oppi arvostamaan kotimaata ja jopa paikallista Kelaa. Ainahan sielläkin puuttuu joku rasti tai paperi, mutta se kerrotaan sinulle, jotta voit hoitaa asian kuntoon. Saksassa kun en saanut mitään apua keneltäkään, niin lopulta päätin, että hoidan tämän sitten itse perkele. Marssin vakuutusyhtiöön sisälle, pyörin siellä ympyrää pitkin taloa ja kyselin, että mistäköhän löytyisi henkilö, kenen kanssa voisin asioida englannin kielellä. Vastaus oli, että ei löydy lainkaan. Silloin Vänttisen poika oli hetken aikaa, että jaahas… mutta siitäkin sitten lopulta selvittiin ja asiat sekä polvi on saatu kuntoon.

Saksan jääkiekkoilulla tuntuu olevan todella iso vetovoima tällä hetkellä Suomen kiekkopiireissä. Pelaajia ja valmentajia siirtyy enemmissä määrin koko ajan siihen suuntaan. Ja mikä on mielenkiintoisinta nykyään jopa maajoukkue statuksella. Onko maassa buumi menossa Olympia hopean vauhdittamana?

Valmennuksesta puhuinkin jonkun kanssa, että Saksassa olisi suomalaisella valmennukselle todella paljon annettavaa. Ihan Suomessa perinteinen vaatimustaso olisi erittäin iso steppi saksalaiseen kulttuuriin. Joten mielenkiinnolla seuraan suuntausta ja uskon vahvasti, että lisää seuraa, kun pääsevät jättämään jälkensä. On kumminkin täysi fakta, että palkkataso on Suomeen verrattuna selkeästi korkeampi. Ja kyllähän Saksa viihtyvyydeltään ja tunnelmaltaan hakkaa varmasti monta muuta korkeamman palkan kiekkomaata. En pidä ollenkaan ihmeenä nykyistä suuntausta.

Minkälainen tekemisen taso Saksan kiekkoilussa on?

Varmasti päätasolla ja osittain myös kakkostasolla isoimmissa seuroissa on tekemisen meininkiä toiminnassa. Mutta sitten kakkostason toisesta päässä toiminta on kyllä täysin lastentarhan ja pubi liigan tasolla. Täysin epäammatillista, vaikka ammattisarjasta puhutaankin. Sain varmasti jollain tasolla väärän kuvankin toiminnasta, kun juttelin muiden joukkueiden suomalaisten kanssa toiminnasta, niin se oli erittäin ammatillista aamujäistä lähtien. Sitten kun mentiin 70 kilometriä sivuun meidän kotikaupunkiin, niin oli nousijajoukkue ja kaikki opettelussa vielä, mutta silti kun asiaa tekee itse työkseen, niin ei voi käsittää, että mm. jätkät tulevat varttia ennen treeneihin. Aikataulu vaatimuksia ei ole. GM poika pelasi nelosessa, valmentajan poika oli kakkosmaalivahtina, suurimman sponsorin pojalle oli myös kiintiö paikka nelosketjussa. Pelaajia jouduttiin ohjaamaan pois jäältä, kun he olivat niin jurrissa.

Kyllähän suomalainen lähtee ulkomaille, niin se tietää, että maassa maan tavalla ja kaikkea uutta tulee vastaan. Sen takia sinne jopa lähdetäänkin, mutta kyllä ammattiylpeys on niin kovalla tasolla, että kun pelataan, niin aina tehdään kaikki, jotta voitetaan. Tällä asenteella kun muiden suomalaisten (Mikko Rämö, Joonas Vihko) kanssa kopin kulmassa istuttiin ja katseltiin ympärille seuran toimintaa, niin kyllä meillä purinaa siinä nurkassa riitti.

Toimit kauden aikana myös valmennuksen apuna, miltä se tuntui?

Joukkueella oli valmentaja, joka oli ollut jääkiekon kanssa tekemisissä jo 30 vuotta, mutta ensimmäistä kertaa miesten joukkueessa. Se näkyi monella tapaa, ikävä kyllä. Tyyppi oli kaikin puolin sydämellinen ja herttainen ihminen, mutta auktoriteettia ei löytynyt yhtään. Itsepäisyyttä kyllä. Puhuimme paljon valmentajan kanssa yleensäkin asioista ja sanoin kauden alussa yhdestä pelaajasta, joka tuli muutaman minuutin myöhässä aina treeneihin, että pitäisiköhän asiaan puuttua… Valmentaja tuumasi vain, että eihän me voida tietää miksi oli myöhässä. Kaksi viikkoa myöhemmin viisi pelaajaa oli myöhässä ja valmentaja tuli kysymään multa, että pitäisiköhän tuohon myöhästelyyn puuttua…

Valmennus on aina kiinnostanut meikäläistä isosti ja kun seurailin siinä keppien kanssa toimintaa sivusta ja puhuin valmentajan kanssa, että et ehdi tekemään kaikkea yksin. Aloin sitten tekemään video klippejä peleistä ja näyttämään edes muutamia asioita, mitä niistä miljoonista voitaisiin yrittää korjata. Sanoin yhdellä kertaa valmentajalle, että pelaaja A, älä laita ikinä pelaamaan häntä alivoimaa, koska ei osaa pelata sitä yhtään. Ja toisesta pelaajasta B sanoin, että ei ikinä kolmannessa erässä kentälle.

Seuraavassa pelissä kolmas erä alkoi ja valmentaja laittoi ensimmäisenä samantein pelaajan B kentälle, viides kärkimiina omalla sinisellä, menetys ja 2-1 hyökkäys omiin. Kunnon koukku kainalosta ja jäähylle, alivoimalle ensimmäisenä pelaajana aikaisemmin mainitsemani pelaaja A. Hänen miehensä teki maalin, kun hän oli sijoittunut väärän puolen kulmaan. En puhunut kolmeen päivään valmentajalle sanaakaan.

Sitten hän tuli sanomaan, että taisit olla oikeassa näistä pelaajista. Kysyin, että pitääkö sinun kaikki opetella kantapään kautta. Sinun pitää olla johtaja, sinun pitää vaatia, koska olet valmentaja. Johon hän vastasi hyvin kulttuuria ja tietämystä kuvannoiden: ”Vänä, tämä on ammattilaisjoukkue ja ammattilaisjoukkueessahan, jokainen pelaaja tekee joukkueen eteen kaikkensa aina!” Sitten minulla alkoi polven kanssa kuntoutus määrät kasvamaan ja ilmoitin, että nyt enää pysty olemaan mukana valmennuksessa. Mutta erittäin mielenkiintoinen kokemus ja kuten sanoin, en usko jäävän viimeiseksi valmennuskokemukseksi.

Tälle kaudelle siirryt Italiaan pelaamaan, kerro miten päädyit sinne suunnalle?

Kyllähän pitkä ja vaikea kausi takana, fiilikset olivat jo jossain vaiheessa, että tässäkö tämä oli. Mutta jalkaa on kuntoutettu koko ajan ja sitten tuli kyselyä Italiasta, niin pelimiehen into löytyi jälleen. Saksassa minulla oli paikallinen agentti, nyt tein sopimuksen itse. Lanbergin Masa ja Rosendahlin Jaakko auttoi prosessissa, kun kyllä on pakko sanoa, että en luota kyllä yhteenkään saksalaiseen ihmiseen enää yhtään. Suoraan puhuminen ei onnistu heiltä lainkaan.

Agentti oli kaiken kruunu, kauden jälkeen annoin hänelle yhden tehtävän, hoitaa palkkasaatavia seuralta meikäläiselle. Kaverista ei kuulu mitään moneen kuukauteen, ensimmäisen kerran otti yhteyttä, kun sopimukseni Italiaan julkistettiin. Soitteli ja kyseli, että teitkö itse sopimuksen. Sen verran olin tympääntynyt kaverin toimintaan, että kyselin, ihan tietämättömänä, että olisiko ollut jotain muutakin tarjolla. Tyyppi kertoi ihan pokkana, että kyselyitä on tullut Sloveniasta, Englannista ja varmaan luetteli siinä viisi kuusi maata.

Sitten meikäläisellä napsahti ja kerroin kaverilla, että meillä Suomessa on tapana, että agentti on töissä pelaajalle ja informoi kun jostain päin tulee kyselyjä. Nyt kun sopimus onkin tehty, niin yhtäkkiä löytyy mukamas maita hirveä lista, hyvä ettei olla NHL:ään jo menossa. Sen puhelun jälkeen kaverista ei ole kuulunut enää pihaustakaan.

Mitäs uutta Italia on jo antanut, vaikka et ole paikan päälle vielä ehtinytkään?

Kyllähän tätä paikallista aikataulutusta sain naureskella jo. Kyselin GM:ltä, että koska haluatte, että saavun paikalle. Vastaus oli, että 20.8 voit tulla, mutta 27.8 jälkeen voisi olla parempi, kun kämppä tilanne on vähän hankala ennen sitä. Sanoin vaimolle, että yritäpä löytää jostain tietoa, että koska se sarja alkaa? Kun vasta elokuun lopulla pyytävät sinne. Vaimo löysi, että sarjan avaus on 9.9. Eli viikossa sarja-avaukseen, yleensä meikäläisellä menee ensimmäiset kaksi viikkoa kaatuillessa, ennen kuin taas muistaa miten ne luistimet toimii. Mutta maassa maan tavalla mennään.

Mites mailat ovat kestäneet Suomen kesän ja herrasmieslajin golfin?

(naurua)… sanotaanko näin, että vanhan bagin jouduin ottamaan jo käyttöön kun mailat alkoivat loppumaan. Tällä hetkellä auton perässä on seitsemän katkennutta mailaa…

03.10.2018 09:38

Jaa artikkeli: