Avointa Peliä: Jäätohtoreiden vastaanotolla Ritari-areenassa
Jäähallilla melkeinpä asuu eräs A-ryhmän porukka, joka ei ikinä valita, välttelee valokeiloja, kävelee aina hiljaisinta käytävää pitkin ja silti ensimmäisenä aina auttamassa! Ja samalla pitää huolta tälle kaupungille niin tärkeästä veden kiinteästä olomuodosta, eli jäähallien jäästä. Tiesitkö, että jään tekemisessä käytetään mäntysuopaa? En minäkään. Sain harhautettua heidät samaan koppiin, pistin oven takalukkoon ja nauhurin päälle. Kaikkien nimet ovat haastattelussa muutettu, joten niitä ei mainita. Tervetuloa jäähallien kenttämiesten maailmaan!
Miten Hämeenlinnan neljä eri kaukaloa eroavat toisistaan, teidän perspektiivistä asiaa tarkisteltuna?
Jokainen halli on yksilö, alusta on yksi mikä vaikuttaa isosti. Hakiossa ja Ritarissa on betoni pohja, metritiskissä asfaltti. Jokaisessa hallissa on eri korkeuserot tasaisuudessa, joka taas määrää jään paksuutta. Kylmäkoneet ja kylmäaineet menevät aina kohteen mukaan. Ritarissa on mainoksia mitkä vaikuttavat myös jään tekemiseen ja paksuuteen. Tämä on sellaista kokemuksen kautta tullutta perstuntumaa, miten toimitaan missäkin kaukalossa.
Mikä on jään optimi paksuus?
Optimiahan on kaksi kolme senttiä. Mutta esimerkiksi Hakiossa on mitattu neljän sentin korkeusero betonipohjassa, niin silloinhan se tarkoittaa käytännössä, että jään paksuus on toisessa kohtaa neljä senttiä ja toisessa puolitoista.
Mitä tapahtuu jos jää on paksumpaa?
Energiankulutus kasvaa todella merkittävästi. Eskimot sen jo keksivät, että jää eristää hyvin. Jäähallissa jos jää on liian paksua, niin se ei enää jäädy pinnalta, koska liian paksu jää eristää kylmäputkilta tulevan kylmän.
Mikä vaikuttaa jään kovuuteen?
Se, kuinka kovalla pidämme kylmälaitteita. Esimerkiksi Liigahallissa joudumme pitämään koneita jopa liian kylmällä siihen nähden, mikä olisi kiekon peluuseen ideaalia, koska valot ja ihmiset lämmittävät taas toisesta suunnasta todella paljon. Alta tulevan kylmän on niin sanotusti kestettävä tämä, jotta pinta jäätyy myös Liigapeleissä nopeasti.
Muistan itsekin kuinka joskus jäähallin käytävillä haisi ammoniakki. Nykyään kun kaikki on vihreämpää, niin on tämäkin maailma varmasti muuttunut ja paljon. Mitä aineita nykyään jäähalleissa käytetään?
Koko ajan aineet kehittyvät ja juuri siihen suuntaan, että kaikki olisi luontoystävällisiä ja biohajoavia. Freezium on yksi aine jota käytämme, joka täyttää kaikki nämä kriteerit. Kylmäainetta, ammoniakkivettä ja glykolia taitaa vielä jossain suljetussa piirissä virrata. Sen lisäksi mäntysuopaa menee jäädytysveteen pienen pieni loraus. Sen tarkoitus on poistaa vedestä pintajännitettä, jolloin vesi leviää jäälle paremmin.
Kun teitä seuraa pelin aikana, niin jotain kampea siellä pyöritetään ja säiliöön kurkitaan, kertokaapa, mitä kaikkea siellä tapahtuu esimerkiksi Liigapelin aikana?
Joo, se säiliö on se mihin jääaines kerääntyy. Normaalisti pyrimme höyläämään yhtä paljon kuin jäädytämme. Mutta liigapelin aikana, me ajamme jäätä siten, että höyläämme jäästä enemmän kuin lopuksi jäädytämme. Jos jää on pehmeä, niin lunta kertyy säiliöön enemmän ja siihen pyrimme, ettei säiliö täyttyisi kesken ajon, siitä syystä joudumme tilannetta manuaalisesti tarkistelemaan. Kammen pyöritys taas on terän korkeuden säätämistä, jos jää on jostain kohtaa ohuempi, niin nostamme terää ylös, etteivät kärjistäen mainokset lähde mukana.
Onko teillä laserit millä korkeutta mitataan ja mitä kaikkea koneen alla tapahtuu, kun huollatte jäätä?
Lasereita ei koneissa ole, ne kohdat vaan pitää tietää ja kyllä ne oppii, kokemus on kova sana. Paljon myös puhutaan, kun vuoro vaihtuu, että onko löytynyt paksuja tai ohuita kohtia. Kun jääkone menee, niin perästä tuleva jäädytysvesi näkyy ulkopuolelle, mutta ihan ensimmäisenä koneessa on terä joka höylää jäästä halutun kerroksen. Sen jälkeen tulee kylmä vesi, jolla jää pestään. Sen tarkoitus on sulattaa urat, jotta sen jälkeen tuleva lämmin jäädytysvesi tekee mahdollisimman tasaisen lopputuloksen. Pesuvesi vielä imetään takaisin koneeseen uusio käyttöön.
Paljonko jäästä otetaan terällä pois ja millainen on terän tarina?
Yksi milli on sellainen nyrkkisääntö, mitä jäästä kerralla voidaan ottaa pois. Terä on kaksi metriä pitkä, kymmenen asteen kulmassa höyläävä. Voisi verrata ihan puuhöylään, ihan samanlainen toiminta ajatus. Materiaali on jotain karkaistua terästä. Viikon välein vaihdetaan aina teroitettuun, meillä on iso nippu teriä, mitkä lähtevät sitten teroitukseen ja sieltä uudestaan käyttöön. Nyt on tullut uutta materiaalia teriin ja olemme päässeet puolitoista kertaiseen kestoon teroitustarpeessa. Playoffspeleissä olemme vaihtaneet teriä, jopa muutaman päivän välein. Terissä on kumminkin todella iso ero jään laatuun, ajetaanko teroitetulla vai kohta teroitukseen menevällä.
Minkälainen vetokyky jääkoneessa on lumen ja veden suhteen? Paljonko esimerkiksi yhdessä Liigapelin erätaukoajossa kuluu vettä?
Lumikuuppa on jotain pikkuisen reilu kaksi ja puoli kuutiota. Vettä mahtuu säiliöön 700 litraa, josta Liigapelin yhdessä ajossa käytetään noin 400–500 litraa. Kaarroksiin veden tulo pitää pysäyttää, eli manuaalista kahvan käyttöä tulee tästäkin. Yhdellä ajolla teemme jäätä noin 0,3 milliä kerrallaan, eli kolmella ajolla saamme sen mahdollisesti höylätyn millin takaisin. Tämän pohjalta sitten suunnittelemme, koska höylätään enemmän ja koska ei ollenkaan.
Miten mainokset tehdään jäähän?
Mainokset ovat lippukangasta, jotka laitetaan jäähän kiinni ensin telalla ja vedellä. Siniviivat ja maalivahdin alueet kreppi paperia, jotka kiinnitetään vesiliimalla. Jäätä tehdään ensin puolitoista senttiä, sitten tulee mainokset ja viivat ja siihen päälle vielä jäätä noin sentti, on sellainen perusohje. Jos mainoksia laittaa syvemmälle, ne eivät näy ja jos pinnempaan, niin lähtee höylätessä irti.
Zamboni on jo käsite kun puhutaan jääkoneista, onko Hämeenlinnassa kaikki saman merkkisiä ja tehdäänkö niitä edes muita enää? Mitä jääkoneet nykyään syövät?
Kyllä niitä on tarjolla, mutta meillä on kaikki nykyään Zamboneita. Muitakin olemme matkan varrella testanneet, mutta on pelkästään hyvä, että nykyään kaikki ovat samaa merkkiä. Pääsemme yhdellä maahantuojan huollolla, varaosat ja terät käyvät ristiin ja selvästi luotettavin merkki ollut aina. Ennen koneet tankattiin kylmästi bensalla, mutta päästöjen takia siihen on tullut muutos. Kaasu tai sähkö (akku) taitavat olla nykyään vaihtoehdot. Meillä kaikki ovat kaasukoneita.
Miksi joka paikassa ajetaan jääkoneella samaan suuntaan?
Kone on rakennettu siten jo valmiiksi, penkki on vasemmalla, kuten myös reunarulla ja harja. Joten se pakottaa jo ajamaan vasen kylki kiinni kaukalossa. Hyväksi havaittua ei ole tarpeen muuttaa, tosin Espoossa olen joskus nähnyt, että reunakierroksen jälkeen on ajosuuntaa muutettu ja periaatteessa siihenhän ei ole mitään estettä, koska kone pakottaa vain ensimmäisen kierroksen ajosuunnan.
Sitten teitä näkee jäällä sellaisen hiomakoneen näköisen aparaatin kanssa kiertämässä kaukalon reunoja?
Reunahöylä tai reunajyrsin on oikea nimitys ja on itseasiassa varmaan meidän tärkein työkalu. Zambonin terällä ei pääse aivan kaukalon reunaan asti, koska on kupera päästä. Joten ajamme joka päivä reunahöylällä kaukalon reunat, näin saamme pidettyä jään samalla tasolla myös laidoilta. Ja on muuten niin tarkka homma, että jos joku meistä on edellisenä iltana lintsannut tässä hommassa, niin kyllä seuraavana päivänä jo huomaa, että on oikaistu.
Liigapeleissä teitä on aina kaksi vuorossa. Miltä se tuntuu, kun näette vaikka pleksin hajoavan ja hallissa 4500 henkeä katsomassa ja tajuatte, että nyt pitää mennä valokeilaan?
Ei se kyllä herkkua suoraan sanoen ole. Hirveä paine, tuomari kyselee vaan kauanko menee vielä ja kumminkaan ei ole mitään takuuta, että saadaanko kuntoon edes. Todella hyvin olemme kyllä saaneet kaikki jollain tavalla parsittua, sillä en muista kuin yhden pelin mikä on keskeytetty. Silloinkin jäähän tuli ongelma, miksi ei voinut jatkaa.
Nykyiset pleksit ovat helpottaneet aika paljon hommia, ennen olivat lasia, jotka menivät hajotessaan aivan pirstaleiksi. Vanhat pleksit painoivat varmaan 40–50 kiloa kappaleelta, joten jo niiden kantaminen jäälle oli oma haasteensa, saati nostaminen paikoilleen.
Toiseen suuntaan taas turvakaukalo on tuonut ongelman jään lohkeilusta kaukalon reunoilla. Joustava yläosa, täräyttää jonkun nanomillin myös alaosaa ja se riittää kovalle jäälle. Tämän takia näette enemmän peleissä tuomareita paikkailemassa jäätä.
Jos pleksi tai joku muu menee rikki, niin kuka sanoo pelitapahtumassa viimeisen sanan? Turvallisuus on kumminkin varmasti prioriteetti yksi.
Otteluvalvoja on se joka sen viimeisen sanan sanoo, mutta kyllä meitä kuunnellaan myös paljon. Muutama kausi sitten kaukalon jääkoneen luukku hajosi, siihen teimme väliaikaisen lukituksen kierretangosta, otteluvalvoja tuli ja hyväksyi tavan toimia. Kaukalo oli edelleen turvallinen ja peli saatiin pelattua pois.
Toisella kertaa taas pleksien välissä on sellainen neliön mallinen pieni kiinnikepalanen, joka oli mennyt rikki. Erää oli jäljellä ihan muutama minuutti ja sanoin tuomarille, että hoidetaan erätauolla kuntoon, koska se oikeasti vaikuta mitään turvallisuuteen. Silloin sieltä tuli kyllä hyvin selvästi, että hän määrää täällä ja se hoidetaan kuntoon nyt! Mehän teimme työtä käskettyä ja pelin jälkeen otteluvalvoja tuli sanomaan, että kyllä nuo jatkossa voi hoitaa erätauoilla.
Olen kerran todistanut Kankaanpäässä, kuinka erätauolla oli maalin laittaja porannut vähän liian pitkälle ja kun nosti käden jäästä, niin suihku ylöspäin oli korkea ja komia. Se pelihän loppui sitten siihen, miten täällä on varmistettu, ettei poraamalla pääse tekemään vahinkoa jäädytysputkiin?
Täällä ei mene putkia siinä kohtaa, sitten täällä on vielä sellaiset metalliholkit ohjaamassa oikeaa kohtaa. Ja kolmantena voisi sanoa, että käytämme metalliterää, joka toimii hyvin jäässä, mutta ei kyllä helposti uppoa betoniin, jos sinne asti joku pääsisi.
Kommelluksiakin varmasti mahtuu matkan varrelle, kertokaapa loppuun yksi niistä…
No kerrotaan ajankohtaisesta asiasta, kun olemme saaneet palautetta, että jostain plekseistä on vaikea nähdä läpi. Niiden pesu ei olekaan ihan perusjuttu. Aikanaan niitä yritettiin pestä ja siivoojat pesivät vanhasta tottumuksesta niitä nesteellä, missä oli jotain ikkunanpesuainetta, eli alkoholia sisältävää pesuainetta. Sitähän valui sitten myös jäälle, jota emme huomanneet. Jääkoneen pesuveden imupumppu teki työtänsä ja imi sitä uusiokäyttöön. Lopputulos oli, että pesuainetta oli sitten kohta joka puolella jäätä. Sen läikkä pellon höylääminen tasaiseksi kestikin sitten vähän pitempään kuin muutaman ajon.
Avointa Peliä – Marko Syrjälä
15.11.2017 14:53
Jaa artikkeli:
