Avointa peliä – Mikko Lehtonen
Mikko Lehtonen # 8
Luettele maailman kuusi kovinta jääkiekkosarjaa… jos sait saman vastauksen kuin minä, niin edessäni on mies joka on pelannut niissä kaikissa. Kova suoritus ja varmasti mielenkiintoinen matka on ollut, puretaan Mikko Lehtosen kanssa reissureppua läpi, unohtamatta oranssia tätä päivää…
Miten päädyit Kerhoon ja Hämeenlinnaan?
Viime vuonna pitkän ulkomaan kierroksen jälkeen päätettiin perheen kanssa palata Suomeen ja Oulun Kärppien kanssa tein kahden vuoden sopimuksen. Siellä piti jatkaa vielä tämäkin kausi, mutta peli siellä ei ollut sitä mitä piti ja kausi oli muutenkin erittäin sekava, kuten kaikki varmaan viime kaudella huomasivat. Kesällä tuli sitten mahdollisuus siirtyä HPK:hon, viime kaudella sai seurata kuinka hyvää kiekkoa täällä pelattiin, sellaista raikasta lätkää, niin oli helppo siirtyä tänne.
Millainen pelaaja ulkomaankierrokselta Suomeen palasi?
Paljon liigoja, seuroja ja kaupunkeja nähneenä, kyllä selkäreppuun on jäänyt paljon kokemusta. Kyllähän pelaajana se liike, luistelu ja maalinteko ovat meikäläisen vahvuudet, vaikka nyt ollutkin vaikeaa sen viimeisen suhteen.
Onko apina selässä?
En tiedä onko apinaa, mutta kyllähän sitä turhautuu, vaikka kuinka ampuu, niin ei mene sisään. Mutta ei voi mitään. Pitää vain yrittää kovemmin ja uudestaan.
Käydään vähän läpi tuota uraasi ja niitä kaupunkeja, olet kumminkin nähnyt jo paljon aktiiviurallasi, vaikka ikää ei olekaan kuin kolmekymmentä. Pelasit itse ensimmäiset Liiga pelit 17-vuotiaana Bluesin paidassa, nyt rinnallasi viilettää saman ikäisiä pelaajia. Miten mielestäsi Liiga on muuttunut tässä ajassa?
Dataa multa ei löydy, mutta väittäisin, että keski-ikä on pudonnut todella reilusti. Silloin muistan, että oli joukkueissa paljon 30–35-vuotiaita pelureita ja muutama junnu. Nyt tilanne tuntuu olevan ihan toiste päin, muutama kokeneempi kaveri ja loput junnuja. Jotkut väittävät, että peli oli tasokkaampaa silloin, oli parempia pelaajia, mutta vaikea verrata. Aina on hyviä pelaajia, jotka siirtyvät isompiin sarjoihin ja samalla jotkut palaavat. Aina nousee uusia tähtiä.
Allekirjoitatko väitteen, että vauhti on kasvanut?
Noh siitä, mitä täällä on viimeiset pari kautta peruuteltu, niin siitä on varmasti vauhti kasvanut. Moni joukkue pelasi sitä hidasta trappia, joka on varmasti ikävä katsoakin, siitä ollaan nyt selvästi luopumassa, mikä ei ole kuin hyvä asia. Toki pelin evoluutio varmasti kasvattaa vauhtia koko ajan.
Mikäs lempinimen Bambi historia on?
Nuorena taisi Lehtosen pojalla olla jo reilusti pituutta, ilman lihaksia, niin voit varmaan kuvitella, että luistelu ei ollut ihan kaikkein sulavinta. Sieltä se on peruja, se oli itse asiassa pitkään poissa käytöstä, mutta viime kaudella sen joku kaivoi taas esiin ja käyttöön.
2005 Boston Bruins varasi sinut kolmannella kierroksella, 83. pelaajana. Mitä muistoja noilta ajoilta ennen draftia, tuliko puskista vai oliko kiinnostus suurta?
Nuorten MM-kisat (18-v) meni itsellä ihan nappiin siinä aikaisemmin ja voitin kisojen pistepörssin. Siitä lähti aika kova kiinnostus ja haastatteluja tuli annettua ihan reilusti. Boston sitten varasi ja se tuntui totta kai pirun hyvältä.
Kaudella 2008–2009 lähdit rapakon taakse ja ensimmäisellä kaudella tilastoista löytyy yksi NHL peli ja AHL:ssä erittäin hyvä kausi (28+25=53). Myös toisella kaudella sama tahti jatkui, yksi peli ylhäällä ja AHL:ssä hyvä kausi jälleen (23+27=50).
Ne AHL kaudet olivat kyllä tosi hyviä, olin molempina kausina joukkueen paras maalintekijä ja paras pistemies, että siihen nähdenhän tuo yksi peli per kausi on todella vähän. Mutta Bruinsilla oli silloin todella kova joukkue, ei tullut loukkaantumisia, ei päässyt sitä kautta näyttämään ja kyllähän tuolla tarvitsee myös vähän onnea, niin kova politiikka siellä on kaikkien palkkakattojen ja sopimusten myötä.
Ensimmäisen NHL pelin muistat varmasti?
Kyllä vain, se oli runkosarjan viimeinen peli Buffaloa vastaan ja siinä pelissä on jopa sellainen koukku taustalla, että ko. peli oli Teppo Nummisen viimeinen peli ja meikäläisen ensimmäinen.
Mitä tykkäsit tuosta Pohjois-Amerikkalaisesta pelistä?
Tykkäsin paljon, varsinkin AHL:ssä oli nuoria nälkäisiä kavereita ja mennään koko ajan eteenpäin ja kovaa. En varmaan enää näillä vuosilla lähtisi, mutta silloin se oli erittäin makeaa aikaa. Paljon oli pelejä ja saman ikäisiä innokkaita lätkäjätkiä bussi ja pukuhuone täynnä. Hienoa aikaa.
Voinko rivien välistä lukea, että viihdyt parhaiten juuri tuollaisessa päästä päähän pelissä?
Joo-o, kyllä se näin on.
Tilastoissa sinulla on myös pariton määrä jäähyminuutteja ensimmäiseltä AHL kaudelta, jouduitko pudottamaan hanskat?
Joo kyllä, taisin joutua pudottamaan molempina kausina, siellä ei ole paljon vaihtoehtoja, kun maalinedessä alkaa tanssit missä kaikilla on parit.
Miten meni? Oliko siihen aikaan vielä tappelukulttuuri kuinka voimissaan?
Eihän se mikään spektaakkeli varmasti ollut. Mukana roikuttiin ja kokoa yritettiin hyödyntää. Kyllä silloin oli vielä näitä dinosauruksia, mitkä ei osanneet ollenkaan pelata. Kyllä meilläkin oli niitä molempina vuosina. Mutta nämä tyypit ovat sitten ihan huikeita tyyppejä ihmisinä, mutta onhan se raju ammatti. Mutta pakko sanoa tähän vielä, että kyllä se peli oli paljon siistimpää. Ei siellä hakattu ranteita poikki, kun tiedettiin, että siellä penkin päässä on se körmy, joka tulee jos sikailet. Ei se tuomarin jäähy tai mahdollinen pelikielto vaan toimi pelkona millään tavalla.
Mitäs muuta näiltä vuosilta jäi selkäreppuun?
Paljon ystäviä nyt ainakin, läheisimpänä varmasti Raskin Tuukka, jonka kanssa pelattiin ensimmäinen kausi AHL:ssä kimpassa. Nykyäänkin ollaan paljon tekemisissä, ihan perhe tasollakin.
Rapakon takaa siirryit Ruotsiin ja Skellefteån, miten tämä siirto tuli ajankohtaiseksi?
Kaksi kautta oli mennyt hyvin ja silti tuntui seinä olevan vastassa. Yritettiin jos Boston olisi kaupannut oikeudet jollekin muulle seuralle, mutta eihän ne siihen suostuneet. Sitten agentti nosti tapetille, että jospa yksi hyvä kausi Euroopassa ja sitten takaisin.
Ja siitähän tuli todella hyvä kausi, siirryit pienestä kaukalosta isompaan, tämä on oikea ikuisuus kysymys, mutta sinulla ei vaikuttanut?
Kyllä vain, oli hyvä joukkue Skellefteåssa ja saatiin pelata samalla ketjulla koko kausi, niin henkilökohtaisellakin tasolla tuli onnistumisia. Maalikuninkuus ja pistepörssin kakkossija tuli sillä kaudella cv:hen. Se oli hieno vuosi, tunsi olevansa elämänsä kunnossa ja peli sujuminen ruokki niin itseään kuin joukkuettakin. Finaaleissa hävittiin, mutta se oli pienestä kiinni. Ainoa missä ehkä huomasin kaukalon koon muuttumisen, oli se, että aikaa oli ehkä vähän enemmän. Ei tarvinnutkaan purkaa laidan kautta ihan heti.
Sitten agentti pyydetyn huippukauden jälkeen sai sinut lähtemään Venäjälle, oliko NHL enää edes mukana kuvioissa?
Kyllä oli, Minnesota oli hankkinut meikäläisen oikeudet, mutta tarjosivat vain kahden suunnan sopimusta. Samaan aikaan KHL:stä tuli kiinnostusta. Huippusarja, jossa palkat ovat eritasolla, niin ei tarvinnut paljon puntaroida. Seura ei ollut niitä sarjan isoimpia, mutta oltaisiinko päästy playoff peleihin seuran historiassa ensimmäistä kertaa ja muutenkin oli ihan hyvä kausi.
Mites paljon puhuttu venäläinen kulttuuri?
Onhan se erilaista, silloin ei ollut vielä lapsia. Treenimäärät olivat ihan hirveät, mutta kyllä siellä kehittyi, sanoisin että perheettömälle varmasti opettava ja kasvattava mahdollisuus.
Miten puoliso siellä viihtyi?
Enemmän ja vähemmän… eihän se siellä viihtynyt. Mutta hyvä pelisilmä hänellä oli, kun haki vielä seuraavaksi vuodeksi kouluun Suomeen. Varmisti hauskasti, ettei tarvitse ihan hirveästi viettää siellä aikaa.
Ihmeellinen maa termi toistuu usein kun puhutaan näistä asioista, kerro yksi esimerkki mihin itse törmäsit?
Kaikki muistaa varmasti tämän erittäin ikävän Jaroslavin joukkuetta kohdanneen lento onnettomuuden. Meillä oli ollut peli edellisenä päivänä ja joukkueella oli todella vanha ja huonokuntoinen kone millä lensimme peleihin. Onnettomuuden jälkeen totta kai kaikki olivat erittäin järkyttyneitä ja omistajamme tuli rauhoittelemaan ja ilmoitti, että meillä on jatkossa uusi kone käytössä. Ja näin olikin, viimeisen päälle varmasti turvallinen uusi kone, millä lennettiin… yhden viikon ajan, sitten se sama rotisko ilmestyi takaisin kuvioihin. Viikossa kaikki oli mukamas unohtunut.
Jatkoit sitten toisen kauden vielä Venäjällä samassa joukkueessa?
Jouluun asti, kunnes olkapää hajosi. Silloin oli diagnoosi, että kausi oli siinä. Venäjällä on systeemi, että loukkaantuneenakin viet ulkomaalaispelaajan kiintiöpaikan, joten seuralla oli kova halu purkaa sopimus ja tuoda uusi ulkomaalaispelaaja tilalle. Sitten olkapää alkoikin parantua ennakoitua nopeammin ja agentti kysyi loppukaudesta, että pystytkö lähtemään Sveitsiin pelaamaan playoffit. Sanoin, että kyllä koittaan lähden, kävin lääkärin tarkastuksessa ja olkapää oli ihan kunnossa. Se oli murtunut, mutta sitä ei tarvinnut leikata, niin se paranikin sitten odotettua nopeammin. Pelasin sitten muistaakseni kolme runkosarjan peliä ja playoffit siihen päälle.
Jatkoit samassa maassa ja mutta vaihdoit seuraa seuraavaksi kaudeksi Berniin? Ja vielä Luganoonkin loppukaudesta?
Sveitsistä tuli paljon kiinnostusta, Bern oli hallitseva mestari ja Antti Törmänen oli valmentajana. Se vaikutti hyvältä kokonaisuudelta ja sinne lähdettiin sitten. Loppukaudesta kun Bern ei sitten päässytkään mitalipeleihin, niin Lugano oli kiinnostunut, kun heillä oli playoff pelit edessä ja tarvitsivat vahvistusta. Sitten lähdettiin vielä sinne jatkamaan kautta.
Mitä tykkäsit Sveitsin sarjasta?
Todella kova sarja, en usko ymmärretäänkö edes sitä kuinka kova sarja se on nykyään. Katsotaan vanhoja tilastoja, kun joku on joskus aikoinaan pamauttanut yli sata pistettä kaudessa. Nykyään Sveitsi pelaa MM-kisojen finaaleissa. Ulkomaalaisia saa olla vain neljä per joukkue, mikä nostaa entisestään pelaajien tasoa ja sarjan tasoa. Ja onhan se jotain sanoin kuvaamatonta pelata Bernissä 16000 ihmisen yleisölle, joka ei ole todellakaan hiljaa.
Sitten takaisin Ruotsiin, Skellefteå, Örebro ja Djurgården…
Ajattelin että uusi alku tutussa ympäristössä. Hyvässä kunnossa oltiinkin silloin, mutta viimeisessä treenipelissä pamahti polvi. Sitten useamman kuukauden jälkeen yritin hypätä liikkuvaan junaan, mutta eihän siitä mitään tullut kipeällä polvella.
Mikäs kunto on nyt ja millaisia ajatuksia alkukaudesta?
Fyysisesti olen kyllä hyvässä kunnossa. Mutta paljon tässä on duunia itsellä ja joukkueella vielä tehtävänä. Haetaan kemioita ja ketjukavereita, välillä jo pilkahtelee, mutta sitten tulee taas huonompi jakso. Kautta on vielä paljon jäljellä.
Taidat olla pelaaja, joka nauttii ylivoiman pelaamisesta? Mistä hyvä ylivoima koostuu?
Kyllä monessa hyvässä ylivoimassa on saanut olla mukana. Kyllä minä tähänkin nostan sen kemioiden merkityksen suureksi asiaksi. Silloin tulee rohkeampia ratkaisuja nopeammin. Nyt jos ajattelee tätä kautta, niin laadukkaammat syötöt, vauhdikkaampi sisäänvienti ja kiekon menetykset hyökkäysalueella pois, niin ollaan jo paljon pitemmällä. Ja jos jossain, niin ylivoimassa onnistumiset lisää onnistumisia.
Allekirjoitatko väitteen, että ennen ei alivoimaa edes pelattu, kun vertaa nykypäivään?
Todellakin, ennen siellä oli nelikko joka kärjistäen vain seisoi. Nykyään on alivoimapeliin erikoistuneita pelaajia, kaikki scoutataan etukäteen. On todella muuttunut, ylivoima miettii uuden jutun ja alivoima keksii siihen lääkkeet… sellaista kissa ja hiiri leikkiähän se nykyään on.
Tutkitko sinä etukäteen vastustajan veskareita?
En kyllä juurikaan. Rankkareita varten voidaan katsoa jotain etukäteen, mutta muuten aika vähän.
Mikäs on se mieluisin paikka punaisten putkien sisäpuolella, mihin tykkäät sen one timerin pamauttaa?
Ei voi sanoa, jos vaikka joku lukee tämän jutun…
Montako kikkaa rankkareihin löytyy?
Sanotaan kaksi… vastaan tulevalle maalivahdille ja sitten toinen, jos jää syvään makaamaan…
Avointa Peliä – Marko Syrjälä
15.10.2017 12:00
Jaa artikkeli:
