Avointa Peliä: Ruotsalainen Harjus

Viiden erivärisen ympyrän kiekkoturnaus aikaisti Liigan alkua noin viikolla. Avointa Peliä lensi vasta eilen sinivalkoisin siivin Lapista takaisin etelään todistamaan H-hetkeä. Nyt on kirkkaista vesistä virtaa ja ruskan kauneudesta ideoita täynnä. Aletaanpa pyörittämään vaskoolia ja katsotaan, mitä tämä pää ajattelee tulevasta kaudesta Oranssien hippujen osalta.

Suurimmaksi vahvuudeksi nostan puolustuskaluston, kolmikko Lehtivuori-Porseland-Nikkilä on erittäin korkealaatuinen kolmikoukkuinen. Ja mikä ilahduttavinta, Kerhon taso nelos- (Lindgren) ja vitospakkien (Friman) osalta kestää kyllä vertailun muihin joukkueisiin koska tahansa. Sen jälkeen kilpailu on kovaa ja kehittävää. On erinäköistä ja erikokoista vaihtoehtoa tarjolla. Hyvä tilanne.

Ruotsalaispakki Jesper Lindgren on erittäin mielenkiintoinen tuttavuus jo muutamalla otannalla seurattuna. Sopimus kun julkaistiin, niin eniten silmiin pisti kaverin sentit (183) ja kilot (73). Nyt kun häntä on päässyt seuraamaan jäällä niin, kaverilla on kyllä ilmiömäinen kyky ja taito luiskahtaa ahtaastakin tilanteesta ensimmäisenä pois. Samoin kuin hänen luistelunsa, seuratkaa kuinka helpon näköistä se on… Mielenkiintoinen hankinta, roolia on tarjolla, mutta myös omassa päässä pitää pärjätä.

Tästä on hyvä tehdä ruotsalainen aasinsilta, norjalaisella villapaidalla. Victor Backman, seuraava mies Norjan Liigasta Rinkelinmäelle (Cornet edellisin). On mielenkiintoinen tausta entisenä junnutähtenä, onnistunut kausi alla ja vähän kokeneempana uusi mahdollisuus huippusarjassa. Seuratkaa muuten kaverin rystylaukausta(kin), käyttää sitä selkäytimestä ja on ehkä laadukkain, mitä olen rinkulalla nähnyt!

Paljon on tullut uusia pelaajia, jotka pääsevät täräyttämään ihan puskista. Mutta koska joukkue on nuorentunut todella paljon, on ennen joulua mieluummin useammankin junnun noustava otsikkoihin. Viime vuonna risukasasta kurkisti Teemu Turunen ja Emil Larmi. Kuka tällä kaudella?

Suurin haaste on keskushyökkääjien tehojen kasvattaminen. Paajanen, Palve, Leino ja Sillanpää, viime kauden pistemäärät 26, 22, 19 ja 14 eivät riitä millään ykkös- tai kakkosketjun sentterille Liigassa. Mutta potentiaalia on, nyt on vain vedon lähdettävä nopeammin lavasta…

Ylivoimapeli on nykyään vain niin iso osa peliä, että sen on vain toimittava tai ollaan ongelmissa. Siihen täsmäpalaset tällä kaudella on meikäläisen mielestä paremmat kuin viime kaudella. Viivasta löytyy kiekollista pyöritystaitoa sekä laukaisu-uhkaa, Robert Leinon syöttöoveluudesta minulle tulee mieleen jotenkin maestro Teppo Kivelä. Vielä kun löydetään nykyjoukkueesta tutkapari Pekka Peltola, niin sitten on kova juttu!

Ylivoimassa mettän puoleisella lavalla yläkaarella jousta virittää Mikko Lehtonen. Mikkohan sai lempinimen Bambi, kun saapui Liigaan junnuna. Kun allekirjoittanut seiskapakki törmäsi kaveriin Salen maitohyllyllä, niin oli sen verran uskottava hartiapankki, että päätinkin juoda vettä… Kaveri tykkää ampua ja rinkulalla on nähty kuinka siitä kaarelta homma voi toimia. Saappaissa lukee Fehr, ei verrata, mutta fakta on, että osuttava on… tervetuloa Mikko kiekkokaupunkiin! Näiden lisäksi meillä on vielä täsmäase maalin edessä. Kapteeni Otto Paajaselle huolto joutui tilaamaan uudet paidat, joissa isommat hihat hauiksen kohdalla… työmiehen käsille on käyttöä, kun lapioidaan ripareita sisään.

Kohta kohti oranssia hiillosta… vienosti savulta tuoksuvana!!

 

Avointa Peliä – Marko Syrjälä

 

08.09.2017 10:42