Avointa Peliä – Tillilihaa!!

Robert Leinon sanat Tappara sarjan neljännen pelin ja Rinkelinmäen kattoa jo muutaman sentin nostaneen jatkoaikamaalin jälkeen saivat miettimään asiaa enemmänkin. Kuinka nopeita ihmiset ovat unohtamaan, kuinka pessimisti ei pety – asenne on nykypäivää, kuinka kärkkäitä ollaan negatiivisuudessa, mutta epäileviä tuppisuita kun pitäisi olla positiivinen…

Jos kauden alussa olisi tarjottu Kerholle runkosarjan viidettä sijaa, suoraa playoffs-paikkaa, sekä asetelmaa, missä miljoonamiehistö Turusta mustavalkoisissa pystytään haastamaan puolivälierissä huikeasti kehittyneen pelin ansiosta… Joukkueelle, missä ei pitänyt olla yhtään Liiga tason puolustajaa kauden alussa…

Olisiko kelvannut?

Jos olisi tarjottu välieräpaikkaa Tapparaa vastaan. Ja pelillistä johtajuutta samaa joukkuetta vastaan ko. sarjassa…

Olisiko kelvannut?

Ihan jokaiselle oranssin sydämen omistavalle olisi kelvannut. Piste.

Miksi nyt ei kelpaa paikan päällä?

Tappara- sarjassa kahden ensimmäisen kotiottelun yleisömäärät 4763 ja 4387. On totta, että lippujen hinnat kallistuvat, kun panokset kasvaa, sohva selässä kotona on myös mukava katsella peliä sekä Tapparan peli ei varmasti ole sieltä nautinnollisimmasta päästä. Näissä peleissä on helppoa sanoa, että kyllähän peli on parasta (ja jännittävintä) paikan päällä. Syitä jäädä kotiin on monia, mutta joukkuetta ei voi nyt yksikään syyttää.

Miksi nyt ei kelpaa uskon puolella?

Pirun paljon on ollut huolta, murhetta ja arvosteltavaa kauden aikana joukkueesta, jonka piti sijoittua ynnä muut tasolle sarjassa. Tappara sarjassa heitettiin usko kaivoon ja rahat veikkaukselle, viimeistään, kun äijiä putosi kentällisen verran pois ennen neljättä taistoa sairasosastolle. Tavallaan täysin inhimillistä, mutta entäs nyt…

Joukkue ja valmennus teki (jälleen) sellaisen urotyön, että pysäyttääkö (ainutta ja oikeaa) Oranssia enää mikään? Olisiko hämäläisen perusjuntinkin jo uskallettava uskoa ja nauttia? Kärpät oli ainoa tämän kauden mestarisuosikki, nyt niitä on neljä.

Joista yksi on HPK!

Jokainen joukkue on uniikki, vaihtuvuus tekee aina joukkueista ainutkertaisia. Muistakaa, että tätä joukkuetta ei ole enää ikinä tämän kevään jälkeen. Tämäkin joukkue hajoaa heti vapun jälkeen viimeistään. Viime kaudella Kerholla oli parempia pelaajia kausien alkua vertaillessa, nyt ei tarvitse verrata. Kasvutarinat tekevät joukkueita, tällä kaudella Kerholla on JOUKKUE! Joukkue, josta valmennus saa käsittämättömiä asioita irti. Valmennus, joka nosti käden rehellisesti ylös epäonnistumisen takia edelliskaudella.

Yksikään pelaaja ei ole suurempi kuin joukkue!

Kehitys, mitä täällä on tehty jo useamman vuoden, näkyy nyt jäällä!

Nyt käsi ylös, joka on ollut huolissaan tällä kaudella Kerhon pelistä. Täällä on myös ylhäällä. Mutta faktaa on se, että kaksi kautta sitten JYPiä vastaan ja tällä kaudella Kerho oli valmis, kun piti. Joku on sanonut joskus hienosti, että runkosarja on pelkkää valmistautumista oikeisiin peleihin. Viisas mies ja selvästi Orkesteri Pendo on kuullut myös tämän ja hyvin soi. Kaikki ja vähän enemmänkin on saatu ulos.

Tässä keväässä on jotain, mikä tuo mieleen Marko Palon jatkoaikamaalin, tässä keväässä on jotain mikä tuo mieleen, että sydän ratkaisee, ei raha. Joten pidetään ne äsken ylös nostetut kädet ylhäällä ja nautitaan nyt kun meillä on siihen oikeasti mahdollisuus ja lupa.

Sillä jos joku on varmaa, niin se, että käy miten tahansa, niin HPK on voittaja!

 

Avointa peliä – Blogi

Marko Syrjälä

12.04.2019 17:37