Raitapaitainen HPK kasvatti – Teemu Salminen

Rakkaudesta lajiin ja rakastamansa lajin parissa toimimista. Usein kuultuja sanaparsia, mutta tiivistys osuu kuin bussi maalivahdilla jäähallin seinään. Kaikista ei tule Liigapelaajia, mutta se estä tekemästä pitkää uraa silti jääkiekon parissa. Yksi heistä on HPK kasvatti Teemu Salminen, joka otti pillin taskusta ja hyppäsi tehtävään, jota ilman pelistä ei tule mitään, mutta ikinä et silti onnistu. Liigatuomarin tehtävä vaatii luonnetta, mutta selvästikin antaa myös paljon…

Miten päädyit pelaajasta tuomariksi?

Lopettelin HPK A-junioreissa 18-vuotiaana ja silloin jo pari kaveri oli junnutuomarihommissa. Sitten joku päivä, kun pyörin hallilla, Taurun Pepe kysyi kiinnostusta tuomarihommiin. Silloin en vielä täkyyn tarttunut vaan lähdin lukion jälkeen Tampereelle opiskelemaan kolmeksi vuodeksi. Sitten palasin Hämeenlinnaan suorittamaan armeijaa kuninkaalliseen autokomppaniaan Poltinaholle ja silloin tuli sitten ajatus, että pitäisiköhän mennä kurssille. Jonkunlainen etiäinen oli siis Pepen puheista alitajuntaan jäänyt.

Missä vaiheessa huomasit tavoitteiden tulleen mukaan viheltämiseen? Halun mitata itsesi kuinka korkealle on vihellyshommissa mahdollisuus päästä?

Eipä siinä hirveästi ehtinyt miettimään, kun keväällä 1999 vihelsin ensimmäisen pelin junnuissa ja 2001 marraskuussa oli ensimmäinen Liigapelivihellys edessä…

Näin nopea hyppy ansaitsee selityksen…

Kerhonkouluttajina olivat silloin Tyrmin Ilkka ja Hyvärisen Jusbe. Heillä oli visio, että nyt saadaan Hämeenlinnan erotuomarikerhosta tuomari mahdollisimman ylös viheltämään. Hommia ja koulutuksia painettiin myös sen mukaan. Siitä ensin A-junioreihin ja Mestikseen viheltämään. Liigahyppy tarvitsikin sitten jo vähän sattumaa, kun Liigaan tuli pieni tuomaripula ja meikäläinen nostettiinkin yhtäkkiä sinne rinkiin mukaan.

Kerro tuomarin normaalista arkipelipäivästä vai tapahtuuko jo edellisinä päivinä jotain tulevaa peliä varten?

Kyllä vain, vaihtelee toki paljon pelirytmin mukaan. Nyt minulla oli viime pelin jälkeen useampi päivä taukoa, ehdin harjoittelemaankin vähän kovemmin. Edellisenä päivänä haetaan mahdollisuuksien mukaan vähän jäätuntumaa, jumpataan hiki päälle sekä kehonhuoltoa eri tavoin. Pelipäivän rytmi riippuu hyvin paljon, kuinka pitkä on matkustusaika, jos ollaan lähellä niin aamuksi töihin, järkevä lounas ja iltapäivällä sitten kohti pelipaikkaa. Matkalla käydään läpi tulevaa ottelua eri kanteilta kollegojen kanssa autossa ja myös soitellaan muille tuomareille. Paikan päällä lämmittelyt, ottelu ja pelin jälkeen otteluvalvojan kanssa pidetään lyhyt palautekeskustelu.

Miten teillä muuten rakentuu tuo palautteesta kehitykseen ideologia toiminnassa?

Pelin jälkeen puhumme otteluvalvojan kanssa, sekä katsomme ehkä videolta jonkun tilanteen. Pelin jälkeen meille ilmestyy verkkoon ottelusta materiaalia, jota käymme katsomassa. Tämän lisäksi tuomariorganisaatiolta voi tulla vinkkejä, ohjeita tai materiaalia, jokaisen henkilökohtaiseen työskentelyyn yksittäisten pelien palautteiden lisäksi. Erittäin aktiivinen järjestelmä on kaiken kaikkiaan. 

Teillä on nykyään radioyhteydet päätuomareiden välillä, sekä käsittääkseni myös otteluvalvojan kanssa. Kun teitä seuraa niin suut ainakin käy koko ajan. Mitä puhuttu ja ketkä kaikki siellä ovat äänessä?

Pelin ollessa käynnissä linjoilla ei puhu kukaan muu kuin päätuomarit. Se on ihan yleistä ohjaamista, liikkumisesta ja omasta tekemisestä. Esimerkiksi vaihdetaanko puolta ja jos maalin edessä on tiukka tilanne niin voimme ilmoittaa, että keskityn nyt kiekkoon ja maalivahdin alueeseen pelkästään, toinen tietää tämän mukaan sijoittua erilailla. On aika pitkälle sellaista parityötsemppaamista ja itsensä skarppina pitämistä.

Jos kysytään näin hämeenlinnalaisella termillä niin onko tuomareilla olemassa ”hyllyä”?

Kyllä meillä on, ei ole kauaa aikaa, kun itsekin olin yhden pelin sivussa. Meiltä jäi kollegan kanssa viheltämättä käsille huitominen, josta olisi pitänyt antaa iso rangaistus. Näistä tulee sitten muistutuksia ja niistä yritetään oppia, hyvä systeemi.

Kuuleeko jäälle yleisön kommentteja ja mylvintää?

Sellaisen hyvän tunnelman kuulee ja aistii kyllä, mutta yksittäisiä huutoja harvoin kuulee, varsinkin pelin aikana hukkuu kyllä matkalle. Katkoilla, jos halli on hiljaa niin silloin voi joitain huutoja kuullakin.

Onko jäänyt mitään ”legendaarista” huutoa mieleen näistä katkoista?

Itse asiassa Lappeenrannassa oli kerran jollain tilannetaju ja sana hallussa, erittäin hyvin. Pyyhin hikeä visiiristä katkolla, kun hiljaisessa hallissa kuului Saipan fanikatsomosta huuto… ”turhaan pyyhit, se on silmissä vika”.

Mitkä ovat ikimuistoisimmat kokemukset tuomariuralla?

Aina, kun on päässyt ulkomaille viheltämään, niin se on ollut kohokohta. Mutta 18-vuotiaiden I-Divarin MM-kisat Minskissä, 18-vuotiaiden MM-kisojen finaali 2011 Saksassa, Liigan kannupeli 2016… siihen kumminkin tähdätään joka päivä. Sitten yksi upea kokemus oli tuomarivaihdossa Moskovassa, kun pääsi viheltämään kaksi peliä KHL-liigaa. Kentällä viiletti vielä Jagrin ja Hasekin kaltaisia isoja poikia, niin olihan se upea kokemus.

Mitäs tarinoita on reppuun jäänyt tapahtumista matkan varrella? 

Kyllähän itsellekin pitää osata nauraa. Aikanaan Kuopiossa oli pimeä halli ja tultiin valokeilassa jäälle. Luistelin sitten suoraan jäällä ollutta mattoa päin, en nähnyt yhtään, mutta mahalleen liukumaan pääsin kyllä. Olen saanut kuulla asiasta aika usein, tällä kaudella yksi kollega veti Rinkelinmäellä pamput jalassa jäälle. Kuten kaikki saman tempun tehneet tietävät, niin ”äksän” muodostuminen oli nopeaa.

Kentällä jotkut pelaajat höpöttelevät todella paljon teidän kanssa, kerro vähän lisää tästä maailmasta…

Paljon puhutaan pelistä, linjoista ja rajoista, se on sitä normaalia peli juttua, siinä ei ole mitään glamouria. Mutta sitten on näitä velikultia, jotka höpöttävät ihan mitä sattuu ja sillä oikealla hyvällä fiiliksellä. Väillä saa pidätellä omaakin pokeria, heidän heittojensa kanssa.

Nyt kyllä saat kertoa loppuun huipennukseksi esimerkin… toki ilman nimiä.

Eräs ulkolaisvahvistus heitti aikanaan hyvin, kun kävin sanomassa, että nyt et voi lyödä yhtään kovempaa poikkarilla yläselkään, ollaan ihan rajoilla ja kohta on pakko antaa jäähy. Kaveri nyökkäsi ja ymmärsi hyvin viestin, kuten siellä kulttuurissa on tapana ja juuri, kun olin kääntymässä pois, niin kuului ”entäs alemmaksi” ja virnisti perään.

 

Avointa peliä – Marko Syrjälä

23.01.2017 12:42